Elisa Oyj:n peruskorjatussa ja laajennetussa puhelinmuseossa vietetään tänään avajaisia. Esineistöltään kattava ja ainutlaatuinen museo on rakennettu vuonna 1985 käytöstä poistetun Pohjoismaiden ensimmäisen automaattisen puhelinkeskuksen ympärille. Museotoimintaa pyörittää toimikunta, joka koostuu pääosin aktiivisista ja historiaa hyvin tuntevista eläkeläisistä.
Alun perin Helsingin Puhelinyhdistyksen nimellä toiminut nykyinen Elisa Oyj on ollut vuodesta 1882 lähtien rakentamassa ja kehittämässä pääkaupunkiseudun puhelin- ja tietoliikennetekniikkaa. Viime vuonna yhtiön toiminnan aloittamisesta tuli kuluneeksi 120 vuotta.
Nyt jo valtakunnallisesti ja osin myös kansainvälisillä markkinoilla toimiva Elisa kunnioittaa oman aikansa edelläkävijöiden työtä. Siitä muistuttamassa yhtiöllä on ollut jo pitkään pienimuotoinen museo, joka rakentui vuonna 1985 käytöstä poistetun pohjoismaiden ensimmäisen automaattisen puhelinkeskuksen vanhimman osan ympärille Töölön toimitaloon.
120-juhlavuoden kunniaksi Elisa päätti laajentaa museota kattamaan koko se teletekniikan kirjon, jota yhtiö pitkällisen toimintansa aikana on hoitanut. Mukaan haluttiin myös pieni vilkaisu tulevaisuuteen. Nyt avattavassa laajuudessaan museo onkin monipuolisuudeltaan ja esineistöltään myös kansainvälisen mittapuun mukaan alansa merkittävimpiä.
Vihellyskutsupuhelimista kännyköihin
Nimensä mukaisesti Puhelinmuseo tarjoaa nähtäväksi paljon puhelimia vuoden 1879 vihellyskutsupuhelimesta uusimpiin kännykkämalleihin. Historiallisten puhelinten joukossa on useita hyvin harvinaisia ja koristeellisia yksilöitä, mm. yhtiön perustajan Dan. Joh. Wadénin puhelintehtaan massiivinen seinäpuhelin vuodelta 1882, tiettävästi ainoa laatuaan. Erilaisia lankapuhelimia on esillä noista ajoista nykypäiviin runsaat sata.
Myös mobiilipuhelinten valikoima on erittäin kattava. Näytteillä ovat lähes kaikki kotimaiset mallit ja myös useita ulkomaisia vanhasta 1970-luvun ARP:ista uuteen kamerapuhelimeen, kaikkiaan noin 80 erilaista laitetta. Lisäksi on nähtävänä kymmeniä lankapuhelinverkon lisä- ja päätelaitteita fakseista modeemeihin.
Keskuksia massiivisista mekaanisista nykyaikaisiin digitalisiin
Vanhan museokeskuksen seuraksi on pystytetty edustavat näytekappaleet kuudesta HPY:n käyttämästä uudemmasta keskusjärjestelmästä. Näistäkin eräät ovat osittain toimivia. Museosta löytyy myös pari pientä käsivälitteistä keskusta sadan vuoden takaa. Kavalkadista näkyy hyvin keskustekniikan kehittyminen mekaanisesta monimutkaisen koneen kaltaisesta äänekkäästä ja paljon tilaa vaativasta laitteistosta nykyaikaiseksi kompaktiksi, pelkkiä elektronisia kortteja sisältäväksi tietokoneen ohjaamaksi digitaalikeskukseksi.
Rautalankajohdoista valokaapeleihin
Myös verkkotekniikkaa on tuotu esille monipuolisesti. Kahteen puhelinpylvääseen on ripustettu sähköisen informaation siirtoteitä vanhoista rautalanka-avojohdoista nykyaikaisiin valokaapeleihin, joissa yksi hiuksenohut kuitu siirtää satoja puhelinyhteyksiä. Nähtävissä on verkkotekniikan komponentteja, joita harvoin pääsee näkemään muissa alan museoissakaan.
Puhelinluettelot osa kulttuurihistoriaa
Kulttuurihistoriallisestikin kiinnostava on puhelinluettelonurkkaus. Vitriineissä on eri aikakausien luetteloja 1880-luvulta lähtien. Esillä on selailtavaksi tarkoitettujakin kappaleita, joista löytyy vaikka oman suvun tai tuttavien numeroita vuosien takaa. Lisäksi mikrofilmeillä on kaikkien luettelojen sisältö sadan vuoden ajalta, 1887-1987. Filmejä voi tutkiskella luettelotoimituksen vanhalla lukulaitteella.
Silmäys myös tulevaisuuteen
Uuden tekniikan esittelyyn on varattu Future Club -osasto, jossa tullaan näkemään esimerkkejä siitä, mihin lähitulevaisuudessa ollaan menossa.
Miten museoon
Museo sijaitsee arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemassa v. 1915 valmistuneessa keskusrakennuksessa, osoitteessa Runeberginkatu 43.
Museo on avoinna yleisölle tilauksesta. Järjestämme kiinnostuneille mielellämme mahdollisuuden opastettuun käyntiin.
Varaustiedusteluihin vastaa museotoimikunnan puolesta Anna Savikko,
Lisätietoja museosta ja sen esineistä antaa Jukka Laine,
